Metsässä treenit alkoi sellaisella tilannekatsauksella, jokainen itse suunnitteli treenin, josta käy ilmi koiran (ja ehkä omistajankin) taso. Meillä puututtiin tällä ekalla kierroksella ilmaisuun. Siinä ohjeena vaan paljon pitempiä haukkuja, tassulla tökkimisen voi jättää omaan arvoonsa kunhan vaan ei siitä ikinä palkkaa. Kuulostaa järkevältä, koska kuinka koira voi oppia haukkumaan pitkään, jos sen ei koskaan anneta haukkua pitkään?
Toisella kierroksella saatiin Riinan kanssa kunnon höykkyytystä, kouluttajan sanoin: baanaa! Eli ihan turhaan on arasteltu pitempien treenien ja useampien tyhjien pistojen ottamista. Koira ei siitä väsy eikä sen motivaatio laske, päinvastoin. Ja tiesittekö, että jos koira tekee huonon piston, sen voi pyytää takaisin ja lähettää uudelleen niin kauan kunnes se onnistuu? Jännää, ei ollut käynyt mielen vieressäkään... Riina teki huippuhienoa työtä, monia monia tyhjiä ja suoria, nättejä pistoja. Olin tyytyväinen, mutta sellasen ukaasin sain että hymy hyytyy seuraavana päivänä... :D
Onneksi hymyn hyytyminen sitten loppupeleissä johtuikin vain miun huonosta menestyksestä maalimieskilpailussa, aina hävisin! Seuraavana päivänä aika samankaltaista, pitkää rataa. Ihan ei olleet pistot huippuhienoja, mutta siitä ne kehittyy kun muistaa aina kehua oikeaan suuntaan kääntymisestä. Pitkälle se menee kyllä, irtoamisessa ei ongelmaa. Miun pitää muistaa antaa maalimiehelle aikaa palkata koira rauhassa, ei ole hengenhätä sinne piilolle juosta. Voisi koittaa alkaa palkata maassa haukkumisesta. Sellainen tärkeä asia jäi myös viikonlopusta mieleen, että maalimiehet aina kunnolla piiloon, alusta asti. Tukee huimasti nenänkäyttöä. Seuraavalla treenikerralla panostetaan ehkä sitten vaihteeksi niihin innostaviin harjoituksiin, joita myöskin käsiteltiin viikonloppuna, mutta tälläsiä pidempiä treenejä ei saa missään nimessä unohtaa.
Kaikenlainen kuvamateriaali viikonlopun leireilystä on Leenan kamerassa, eikä siis ainakaan nyt tällä hetkellä tänne liitettävissä.
Sunnuntai-iltana vielä agilitya, koiralla keitti yli ja ohjaajalla järki seisoi. Yllättävän hyvät treenit saatiin näistä lähtökohdista huolimatta aikaiseksi. Tehtiin kahdeksaa keppiä verkoilla ja lisäksi kontakteja niin, että lisättiin puomin ylösmenokin yhtälöön. Kepeillä alun löytäminen oli haastavaa, voi olla että Riina lukee miun kehonkieltä niin tarkkaan, että pienikin liike voi sotkea kuviot. Voi myös olla että se muuten vaan sekoili :D Kontaktit sujui namialustan avulla huipusti, mutta puomin ylösmenot Riina koitti räkiä miten sattuu. Mutta kun hihnassa oli niin piti vetää, ilman hihnaa olisi saattanut sujua paremmin.
Muuten tulisi niin tylsä, kuvaton päivitys, että tässä lavastettu ilmaisukuva toukokuulta. Siinä se paukuttaa, tassutkin lyö aina tahtia (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti