Mätsäri Joutsenossa ja pentupäivä Ullalla

Juuri kyseisestä mätsäristä kotiutuneena sain nyt tälläsen (viime aikoina vähän turhan harvinaisen) inspiraation päivittää blogia. Kaakon noutajien järjestämähän tuo mätsäri oli, joten hääräsin siellä paitsi omien koirien kanssa kisaamassa, myös talkoolaisena. Tosi kiva määrä osanottajia oli saapunut paikalle, kiitos kaikille ja erityisonnittelut Kassu-tollerille, joka piti punanenien lippua korkealla niittämällä mainetta ja kunniaa noutaja- ja BIS-kehissä! Sabi osallistui myös noutaja-spesiaaliin, mutta sijoittumatta jäi tällä kertaa. Vaan eipä tuo Sabin intoa latistanut, saihan se kaksi herkkupussia lohdutuspalkinnoksi (: Riina oli ekaa kertaa esiintymässä ja meni vielä pentuluokkaan. Seisominen sujui paljon paremmin kuin olin odottanut, naksuttelin sille sitä kehässä (ja kyllä, meilläkin on nyt naksutin käytössä...). Juoksuosuudet meni sitten enemmän tai vähemmän sekoiluksi, pienet piruetit sai aina välillä suorittaa että sai koiran oikeelle puolelle juoksemaan. Mutta oltiinpahan silti sinisten pentujen kolmosia, ei paha ollenkaan (: Kehien välissä otettiin muutamat eteen- ja sivulletulot häiriössä, hienosti Riina keskittyi. Tarkoitus oli ollut ottaa mätsärin päätyttyä vielä pienet kehänauhatreenit, mutta katsoin paremmaksi jättää väliin kun en varmaan itse olisi enää jaksanut keskittyä (: Niinpä Riina ja Sabi pääsivät päästelemään höyryjä Sissin kanssa läheiselle metsäautotielle, Sabikin oikein innostui!

Ja sitten välikommentti, eli onnittelut Ainolle ja Sulolle toisesta agilitynollasta. Mitään en asiasta ymmärrä, mutta taitavia olette ((:

Pentupäivää vietettiin noin viikko sitten, ohjelmaan kuului tokoa ja rentoa jutustelua ruokapöydän ääressä. Tosi mukava oli muita saman pentueen kasvatteja omistajineen nähdä (: Riinalle oli tarkoitus ottaa koetreeniä ja saatiinhan myö sille lopulta se alokasluokka otettuakin, mutta alussa se teki jotain ihan aiemmasta poikkeavaa. Riina meni jotenkin ihan lukkoon eikä suostunut tekemään mitään, leikkikin oli vähän sellasta ei-niin-vapautunutta. Jostain se paineistui, ehkä nuo hurjat maalaisolosuhteet oli sille liikaa (: Noh, koira autoon ja myöhemmin uusi yritys. Ei siinä vieläkään sitä normaalia tekemisen meininkiä ollut, mutta ihan kelpo suoritus silti. Täytyy vaan muistaa että eläimiä ne koiratkin loppupeleissä kuitenkin on, eikä ihminen voi kaikkea niiden käytöstä ymmärtää. Illalla käytiin vielä Ullan ja Susan kanssa treenaamassa. Hyviä vinkkejä, kiitos niistä! Loppuun vielä perhepotretti, valitettavasti yksi pentu jäi uupumaan, jospa ensi kerralla saataisiin kaikki paikalle!